Hellällä palavalla sydämellä » Seiska kässyssä
Kutoessani (eikun neuloessani!) sukkia illan viihteeksi olen muistellut menneitä. Minulla oli seiska käsityönumerona läpi kouluajan. Vaikka geeneissäni on käsityöläisosaamista yllin kyllin (äiti, tädit, isovanhemmat), se ei jostain syystä ilmennyt minussa.
Ensimmäinen käsityöni oli lapanen, jota äiti nauroi kirkkorasaksi. Kyseessä on muoto-assosiaatio - silmukoiden pudottua lapanen kapeni kuin kirkontorni. Paria en koskaan kirkkorasalleni tehnyt.
Alakoulussa tehtiin pujottelutyön jälkeen patalappu. Se oli hieman helpompi kuin lapanen. Sekin tosin kapeni, mutta myös leveni ja oheni välillä. Kolmannella muistan kutoneeni/neuloneeni ensimmäiset sukat vaaleansinisestä ja vaaleanruskeasta langasta. Kantapäätä en oppinut millään, vaikka minua opettivat opettajan lisäksi äiti ja koulukaverini Marjatta. Ennen kevätjuhlaa äiti kutoi sukat loppuun.
Muistan myös ensimmäiset kokeilut ompelukoneella. Kotona en saanut koskeakaan äidin poljettavaan Singeriin. Se oli niin kranttu, että meni heti epäkuntoon, jos joku muu kuin äiti edes lähestyi sitä. Koulun koneet kestivät paremmin, mutta sain kyllä niilläkin aikaan takkuista saumaa. Muistan ruudullisen tyynyliinan hämärästi.
...